Perhe
|
Anders (Antti) Lönnbohm (1824-1890), maanmittari
Hartaasti odotettu Laiva huusi! Aika hälytys nyt oitis syntyi kodiss´ armahassa, jossa silloin Luojan päivä loisti ylimmillään.
Rantaan juoksi kaikki – pienet suuret äiti viimeisenä Einon kanssa: ”Isä tulee! Isä, isä saapuu!” kaikki huusi rantaan juostessansa.
Kolme venhettä jo teloiltansa pojat lykkineet, ja niihin hyppi nuoret, vanhat kilvan, tottuneesti. Kolme venhettä nyt kilvan kiiti kotirannast´ ulos saaren taaksi, Pikkusaaren, rakkaan huvipaikan. Riemun vavahdukset rinnan täytti, keulat leikkas Paltajärven pintaa vettä kuohuin kohti tervarintaa.
”Terve, terve!” huusi kymmen lasta, tyttäret ja poiat – häly syntyi. ”Terve tulemahan!” sain sanan vuoron.
Äiti armas kyyneleisin silmin loisti niin kuin kaste aamuhetken. Isän, äidin kaikkein silmäkullat ilon kyyneleitä tippui. – Isä saapui kauan kaukasalla oltuansa!
(Kokoelmasta Ruskopilviä 1963, O.A.F. Mustonen) Lisätiedot: Oiva Turpeinen: Anders Lönnbohm maanmittari ja runoilijoiden isä, Amanita 2008 Esko Piippo: Keinu, keinu Eino Leino, luvussa Antti Lönnbohm - hovin herra (s. 91-106) |
|
Rikkaruohoja Noin noukit rikkaruohoja,
Lisätiedot: Esko Piippo: Keinu, keinu Eino Leino, luvussa Anna Emilia-enkelimäinen äiti
Näin lauloin ma kuolleelle äidillein Hymyilevän apollon alku. Ks. Eino Leinon runot/Hymyilevä apollo |
|
O. A. F. Lönnbohmin kirjallinen tuotanto:
Lisätiedot: Esko Piippo: Keinu, keinu Eino Leino, luvussa Oskar - veli ja huoltaja - Kuopion Sokrates |
|
Olga Alma Emilia Lönnbohm (1858-1918)
Se kesävieras
Osa Eino Leinon runosta Se kesäveras kirjassa Eino Leinon varhaisrunot, toimittanut Esko Piippo Lisätiedot: Esko Piippo kirjassa Keinu. keinu Eino Leino luvussa Olgan mielen herkkyys Eino Leinon varhaisrunot, toimittanut Esko Piippo |
|
Hilda Maria Lönnbohm Hilda Lönnbohm oli liki kahdensatoistavuotias, kun perheen Eino syntyi. Hilda oli hyvin lahjakas. Hän opiskeli ensi Oulussa ja olisi lähtenyt jatkamaan Helsinkiin, mutta perheen taloudellinen asema sitä ei sallinut. Kaksi vuotta Einon syntym än jälkeen Hilda opiskeli Helsingin ruotsinkielisessä jatko-opistossa ja valmistui vuonna 1880 tyttökoulun opettajaksi. Jatko-opintoja hän suoritti myöhemmin A. Ahlvistille Helsingissä. Tammisaaressa hän opiskeli Pedagogisessa veistolaistoksessa. Hän oli taitava pianon soittaja. Hän toimi opettajana Raahen tyttökoulussa, mutta vähitellen hänen heikkenevä kuulonsa esti häntä toimimasta opettajana. Lönnbohmin perheen äidin, Emilian, kuoltua Hilda toimi Hövelön emäntänä ja isäntänä,. kunnes Kaarlo ryhtyi isännöimään taloa. Loppuelämänsä hän asui Nakertajan Kalliokankaan tilalla, jota varten hän osti Seppälän agranomin Ungrenin metsästysmajan. Hilda toimi myös kahden maanmittariveljensä Kaarlon ja Artturin puhtaaksipiirtäjänä ja -kirjoittajana. |
|
Kaarlo Lönnbohm Jo Eino Leinon syntymän aikoihin Kaarlo alkoi kulkea isänsä mukana kesäisin maanmittausapulaisena pohjoisessa Suomessa. Hän toimi mittaustehtävissä Heikki Meriläisen kanssa. Meriläisestä kehittyi kansankirjailija ja taikojen kerääjä. Kaarlo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1882 ja samana keväänä hän pääsi maanmittausoppilaaksi. Jo varhaisessa vaiheessa Kaarlosta kehitty kiivas fennomaani. Hän oli kihloissa Betty Berghin kanssa, mutta kihlaus kesti vain vajaan vuoden. Kaarlosta tuli maanmittari ja ansioillaan hän otti vastuun Hövelön veloista isän kuoltua. Velkojen maksun kautta Hövelön siirtyi Kaarlon omistukseen. Kaarlo auttoi myös Oskarin kanssa nuorinta veljeä, Einoa opintiellä Hämeenlinnassa. Kaarlo meni naimisiin Ingrid Kolisin kanssa. Vuodesta 1897 Kaarlo siirtyi hoitamaan Hövelöä ja viljeli sitä 1920-luvun alkuun, jolloin möi Hövelön Tuhkasten ja Haapalaisten suvuille. Myyntipäätökseen hänet kypsytti vaimon vastenmielisyys asua Hövelössä sekä perillisten kuolema. Loppuelämänsä Kaarlo asui Kajaanissa, jossa hänellä oli oma talo luterilaisen kirkon viereisellä tontilla. |
|
Viktor Lönnbohm Viktor kävi koulua Oulussa vuosien 1879-83 muiden sisaruksiensa kanssa. Viidennellä luokalla hän erosi koulusta ja rupesi tekemään Hövelön töitä. Viktor oli ulkoilmaihminen, joka viihtyi mielellään metsässä ja järvellä metsästämässä oman koiransa kanssa. Hän pitkiä sorsastusretkiä Oulujärvellä ja omisti purjeveneen, joka siirtyi Artturin kautta isän kuoltua Einolle. Hän valmistui Helsingin teaollisuuopistosta rakennusmestariksi. Hän käänsi Koura -nimimerkillä Onni Wetterhoffin muistelmat Saloilta ja vesiltä. Helsingissä hän liittyi wrightiläiseen työväenliikkeeseen Helsingin työväenyhdistyksen jäseneksi. Hänen ehdotuksestaan työväenyhdistykseen perustettiin laulukuoro, jonka johtajaksi tuli Oskar Merikanto. Rakennusmestarina toimiessaan hän auttoi ystäviää takaamalla lainoja, jotka lanskesivat Viktorin maksettavaksi. Nähtävästi hän masentui vastoinkäymisistä ja menetti vähitellen mielenterveytensä. Ennen äidin kuolemaa (1895)Viktor tuotiin Helsingistä kotiinsa Hövelöön, josta hänet sijoitettiin Käkisalmen mielisairaalaan. Hän kuoli mielisaaralassa 1899. |
|
Kasimir Leino Kasimir valmistui ylioppilaaksi Kuopion ruotsalaisesta lyseosta 1884. Seuraavana vuonna hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon. Hän tuurasi vanhempaa veljeään Oskaria Hämeen Sanomissa 1885-86. Suoritti filosofian kanditaatin tutkinnon v. 1888Teki laudatustutkielman J. Jutenista. Kirjoitti jo varhain näytelmäharjoituksia ja runoja. Valmistui maisteriksi 1890 ja tohtoriksi 1896. Teki opintomatkoja Ranskaan, Italiaan, Unkariin, Saksaan. oli hyvä ystävä hannes Gebhardin kanssa. Kasimir toimi Päivälehden kuvataide-, kirjallisuuden ja teatterin arvostelijana. Esiintyi juhlarunoilijana 1890-luvulla Kuopion ja Vaasan laulujuhlilla. Perusti veljensä Einon kanssa Nykyaika -lehden. Kasimir nimitettiin Kansallisteatterin varajohtajaksi, josta tehtävästä hän siirtyi Maaseututeatterin johtajaksi Viipuriin. Perusti sen jälkeen Suomen Näyttämön. Vuoden 1900 jälkeen Kasimir kärsi mielenterveyden häiriöistä. Kasimir Leinon kirjallinen tuotanto: Runokokeita (1886) Sukulais-rakkautta ja Emmalan Elli (kertomuksia). Elämästä (1889). Pienempiä kertomuksia (1889) Ristiaallokossa (1890) Uusia suuntia Ranskan kirjallisuudessa (1892, eripainos) Väljemmillä vesillä (1893) Prosper Mérimée. Elämänkerta ja teokset kirjallishistorialliselta kannalta. Väitöskirja. (1895) Runoja (1899) Kasimir Leino 25 vuotta (1908) Testamentti y.m. kertomuksia Hovimaalaaja Aleksander Lauréus ja hänen ympäristönsä. Tutkielma. (1908) Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming (runodraama 1901) Lehtolapsi (1905). |
|
Paul Lönnbohm, myöhemmin Anderson Seitsemän ikävuoden vanhana Paul koki pahan tapaturman: hän putosi kellarin katolta. Viktorin mukaan Paulilla oli sormenpään kokoinen reikä päässä ja olisi kuollut ellei Eugen tullut avuksi. Hän oli rasavilli lapsi ja tykkäsi ajaa hevosia. Paul ei ollut lukumies - hän lopetti koulun kesken toisella luokalla ja tuli Hövelöön hevosmieheksi ja eli renkien elämää väentuvassa. Paul kävi Muhoksen maanviljelyskoulun, jonka jälkeen hän oli metsätöissä pohjoisessa. Kihlautui kuluntalahtelaisen talontyttären, kiertokoulun opettajan sijaisen Jaana Tervon kanssa. Syksyllä 1891 Paul katosi. Myöhemmin hän otti yhteyttä Norjasta, jonne hän oli asettunut asumaan, Lavangsnesin Reitteen, jonne perusti perheen ja muutti nimensä Andersoniksi. Paulille syntyi kuusi lasta ja hänen jälkeläisensä asuvat Norjassa. Eino Leino kirjoitti Paulille runon Viesti veikolleni. Istun lahden rantamalla,
|
|
Anna Elin Lönnbohm Elin oli kuusivuotias, kun Eino syntyi. Samana syyskesänä hän käveli laiturilla ja putosi järveen. Paulin kirjeen mukaan Elin olisi hukkunut, ellei navettapiika olisi huomannut ja vetänyt kepillä maihin. Edellisenä talvena hän oli osallistunut jo Hövelön kotikouluun. Opettajina olivat Hilda-sisar ja Olga-täti. Aamupäivällä Elinin täytyi lukea Hildan kanssa puoli tuntia ja iltapäivällä Olga opetti Eliniä kirjoittamaan. Elin sai 28. päivänä toukokuuta 1887 viidennen luokan päästötodistuksen Oulun Suomalaisesta tyttökoulusta. Tammikuussa 1888 Elin tutustui Hämeenlinnassa Fredrika Wetterhoffin ”kangaskoulun” olosuhteisiin ja vaatimuksiin.Kun isä kuoli v. 1890,Elinkin päätettiin ottaa Hämeenlinnaan Oskari-veljen lempeiden siipien suojaan Einon ja Artturin ohella. Hänen tehtäväkseen tuli hankkia ammattipätevyys lukuvuoden aikana Fredrika Wetterhoffin työkoulussa. Äidin kuoleman jälkeen Elin työskenteli konttorialalla. Konttorityölle antautuminen kuljetti häntä useille paikkakunnille. Hän työskenteli elämänsä aikana Salossa, Porvoossa, Torniossa ja Viipurissa. Elämänsä loppuvuosiksi Elin asettui Kajaanin maalaiskunnan Kalliokankaalle, paikalle,jonka hänen sisarensa Hilda oli omistanut ja testamentannut Elinille. Elinkin omistautui puutarhahoidolle, hän viljeli kasviksia ja kukkia. |
|
Artturi (Artur) Edvard Lönnbohm Artturi polskutteli Einon kanssa sammiokylvyissä, kun Eino oli parivuotias. Se oli heidän yhteinen leikkinsä, jossa he yrittivät vimmatusti sotkea toisiinsa omia jalkojaan. Kun yhdessä Syksyllä 1883 Artturi matkusti Hilda-sisaren kanssa Raaheen. Hilda alkoi valmentaa häntä pyrkijäksi seuraavana syksynä Oulun klassiseen lyseoon, jossa hän aloitti koulunkäyntinsä. Kaarlo-veli tahtoi Artturin jo kuusitoistavuotiaana, isän kuoleman jälkeisenä kesänä, Hän toimi useana kesänä Maalahdella maanmittausharjoittelijana valmistautuen näin vähitellen maanmittarin tehtävään. Artturi valmistui maanmittausauskultantiksi 31. toukokuuta 1896. Hänet nimitettiin varamaanmittariksi Vaasan lääniin 28.6.1899, nuoremmaksi maanmittariksi 1916 sekä alemman ja ylemmän palkkaluokan vanhemmaksi maanmittausinsinööriksi 1918-19. Kyvykkäänä ammattimiehenä Artturi sai kiinnityksen vanhemman insinöörin tehtäviin |
|
Armas Einar Leopold Lönnbohm, myöhemmin Eino Leino Ks. sivut toisaalla. |
Eugen Kyreniuksen tarina
Vuosina 1874-1885 asui Lönnbohmin perheessä serkku Eugen Kyrenius, jota pidettiin perheessä kuin omaa lasta.
Emilia-äidin veljen Karl Kyreniuksen ensimmäisestä avioliitosta Olga Bestsennajan kanssa
syntyi lapsi, joka sai nimekseen Eugen (1867-1917). Kun isä jäi leskeksi, hän avioitui
puolalaisen Angelica Lopacinskyn. Isä tahtoi, että Eugen-poika oppisi kunnolla puhumaan
suomea ja ruotsia. Sen vuoksi isoäiti Julie Kyrenius, joka usein vieraili poikansa
luona, toi elokuussa 1874 Eugenin Puolasta Pälkjärven Raiviolle, jossa hänen tyttärensä
Hilda Hendunen asui Kajaanista löytyneen miehensä Paul Hendusen (1824) ja neljän
lapsensa kanssa. Sukulaisten keskinäisellä sopimuksella Eugen sai tulla Hövelöön Olga
Kyreniuksen kotikouluun ja opiskella Hövelön lasten kanssa. Eugenin haaveena oli jo
pienestä pitäen sotilasura.
Eugen Kyrenius tuli Suomeen Puolasta Julie Kyreniuksen mukana Olga Kyreniuksen
opetettavaksi elokuussa 1874. Kasimirin kirjeestä Oskarille syystalvella 1875 käy ilmi,
että Lönnbohmien sisarusten serkku Eugen Kyrenius on tullut Hövelöön. Kaikilla muilla
lapsilla oli kelkat, mutta Eugenilla ei. Eugenin elättäminen Hövelössä kävi aluksi Oskarin
Viron oleskelun vaihtokauppana, koska Karl Kyreniuksella ei ollut vaimon sairastumisen
vuoksi varaa maksaa kahteen vuoteen Eugenin ylöspitoa Hövelössä. Toukokuussa 1877
Oskarilla oli plakkarissa 600 markan matka-apuraha Viroon, jossa hänen majoittajanaan
vuorostaan toimi Karl Kyrenius. Hövelössä oltiin ylpeitä Oskarista, sillä hänen nimensä
mainittiin Morgonbladetissa. Karl Kyreniuksen luota Oskari teki kieli- ja kansantieteellisiä
matkoja Viron rannikon isoihin saariin, samalla hän kirjoitti matkakirjeitä Uuteen
Suomettareen. Vanhemmalta veljeltään Eino sai myöhemmin runsaasti Viro-tietoa.
Eugenilla oli monikielinen tausta. Sanottiin, että Kyreniuksen sisarukset olivat ”neljän
äidinkielen wiipurilaisia upseerintyttäriä”. Ruotsi oli kodin pääkieli. Myöhemmin
arveltiin, että Eugenilla olisi ollut perin ikävää opiskella kahden kiihkosuomalaisen Einon
vanhemman veljen kanssa Oulun kouluaikoina. Otaksuttiin hänen sen tähden karttaneen
Suomea sen jälkeen kun hän valmistui Haminan kadettikoulusta. (Majuri evp.
Harry Nyman).
Eugenia kohdeltiin kuin perheen omaa lasta Hövelössä. Kun isä tuli kotiin matkoiltaan,
hän toi samalla tavalla tuliaisia Eugenille kuin perheen muillekin lapsille. Hövelössä
Einon veljet kiusoittelivat Eugenia hänen kreikkalaiskatolisesta uskostaan, jonka tunnuskuvana
hän kantoi ristiä kaulaketjussaan saunassakin. Eino kertoi Elämäni kuvakirjassa,
että Eugen yritti vapautua kreikkalaiskatolisesta uskosta, mutta hänen ei sallittu siirtyä
mihinkään toiseen uskontokuntaan, jolloin hän joutui toteamaan: ”Koska minusta ei siis
tule suomalaista, niin tulkoon venäläinen, täysi venäläinen!” Einon kanssa Eugen tuli hyvin
toimeen ja heillä oli hyvä keskinainen yhteys. Yhdentoista vuoden ikäero teki Eugenista
hänelle isoveljen, jonka sylissä sopi istua. Räiskyvän leivinuunin hohteessa sylikkäin
istuessa Eugen kertoi Einolle ”outoja satuja ja seikkailuja”. Eino tunsi ihailua serkkuaan
kohtaan. Hän tunnusti tunteneensa Eugenissa enemmän lempeää slaavilaisuutta ja itämaista
hirmuvaltaisuutta kuin omissa veljissään.
Jossakin vaiheessa Antin ja perheen vanhempien poikien mieleen syöpyi käsitys, että
Olga-täti ja Eugen suistavat Hövelön perikatoon. Se aiheutti jännitteitä Olgan ja Hövelön
perheenpään välillä. Vuoden 1882 keväällä Eugen jäi neljännelle luokalle. Se oli sama
kevät, jolloin Paul ja Elinkin jäivät koulussaan toiselle luokalle. Tuohtuneena lasten koulutuloksista
Antti päätti ottaa seuraavana syksynä lapsensa pois tädin koulukodista, mutta
aie ei toteutunut. Ehkä välien kireyden vuoksi Eugen ja Olga-täti matkustivat kesäksi
Pälkjärvelle ja Tuokslahteen, jonne kesäksi saapuivat Eugenin isä ja äitipuoli. Keväällä
1885 Eugen oli käynyt viisi luokkaa Oulun lukiota ja poistui Lönnbohmien perheestä.
Hän oli valmis hakeutumaan Haminan kadettikouluun toteuttaakseen lapsuushaaveensa
sotilasurasta. Siellä hän opiskeli upseeriksi vuosina 1885-92.
Eugen solmi avioliiton Kishinevissa, Moldaviassa lähellä Odessaa vuonna 1894 Elisabeth
Lebedeffin kanssa. Vaimo oli syntynyt siellä 5.10.1871. Valokuvissa Eugen Kyreniuksella
on pitkät viikset.
Eugen Kyrenius teki Venäjän armeijassa sotilasuran ja palveli erilaisissa tehtävissä:
- aliluutnantti 15. ratsastavassa tykistöprikaatissa 1892 Kishinevissa
- luutnantti 1896
- siirretty Volotśiskin prikaatiin, joka kuului jaettuun rajavartiokuntaan
- esikuntaratsumestari 1899
- määrätty erityistehtäviin prikaatin esikuntaan 1901, prikaatin adjutantti 1903
- ratsumestari 1903
- siirretty Sandomirin prikaatiin määrättynä siellä erityistehtäviin 1904, vanhempi
adjutantti 4. rajavartioalueen esikunnassa 1904
- siirretty 4. Riian prikaatiin komentamaan siellä joukko-osastoa 1909
- vanhempi adjutantti 1. rajavartioalueen (Pietarin) esikunnassa 1911
- everstiluutnantti 1912
Ensimmäisen maailmansodan tietämissä hän tuli Suomen alueelle rajavartioston komentajaksi
(chef, Pori) Pohjanlahden eteläosan rajavartiostoon vuonna 1914 ja palveli
Porin komendanttina. Upseeriurallaan hän kohosi everstiksi 1916. Eino Leino kertoi Elämäni
kuvakirjassa, miten hän oli kerran vähällä tavata maailmansodan aikaan serkkunsa.
Lisäksi hän kertoi, että Venäjän vallankumouksen jälkeen Eugen tuli Raumalla 18.3.1917
sotilaittensa petomaisesti murhaamaksi.
Kirjasta: Esko Piippo, Keinu, keinu Eino Leino, lapsuus- ja nuoruustarinat (Edico 2010)