Olkohon taiteemme niin kuin tammi

Olkohon taiteemme niinkuin tammi,
tuuhealehtinen, lempeä puu,
olkohon niinkuin kartanon koivu,
varjoisa, vilpas, juurella jonka
maamiehen murheet unhottuu.
 

Olkohon taiteemme niinkuin meri,
syvä, mut päilyvä pinnaltaan,
olkohon niinkuin kunnahan lähde,
vuoresta tullut, vuoresta viepä,
kantava laaksohon kauneuttaan.
 

Olkohon taiteemme niinkuin taivas,
siintävä, soiluva, tähtinen, sees.
Olkohon niinkuin nouseva päivä
metsien päällä, järvien päällä,
kun sinä kaiutat kantelees.
 

Humise Suomeni taiteen tammi,
läiky Väinämön laulun vuo,
siintäös taivas, nouskosi päivä,
että sen riemulla kuulevi kansat,
riemulla kuulee ja rientävi luo.