Työrauha

Koko maanpiiri kaipaa nyt rauhaa.

Mut vain vihan villitys pauhaa,

sudet ulvovat, ukkoset jyrää,

tylyt, tympeät katsehet kyrää.

On mammonan maailmanvalta.

Yö uhkaa nyt yltä ja alta,

jos auta ei korkea Henki

työn, rauhan ja rakkaudenki.

Työrauhako, rakkausko turhaa?

Ei koskaan, kun kostoa, murhaa

maa tihkuu ja vilppiä, vihaa,

veren huurua, lämmintä lihaa!

Nyt taalain ja puntain on pelu.

Ajan aate on keinottelu!

Nyt petturit, ryövärit pauhaa.

Ois työtä, mut ei työrauhaa.

Ajan hirmuinen aate on aine!

Siks laulaa nyt maailmanlaine:

”Yö lankee. Kosta ei kukaan

voi toimia toivonsa mukaan.