Punavankien puolesta

Suurempaa kuin sitoa on päästää,

kauniimpi kuin on hävittää, on säästää.

Hetket kyllä kysyy tuskan, erheen,

tarpeen kaikk' on voimat kansan perheen.

Tuolla puolen paikan ynnä ajan

asuu laupeus, laakso riitain rajan,

jonne eivät elon myrskyt jouda,

jonk' ei vettä sotapurret souda.

Elää rakkaus, vaan ei elä viha.

Samoo Henki, Sana, vaan ei liha.

Aineen valta meidät louhii lokaan

kautta orjantappuraisen okaan.

Herätkäämme, henget taivahalla,

suuren luonnon, Luojan kasvoin alla!

Eikö riita kyynelet, ei veri?

Sitten meill' on tapa, usko eri.

Evankelinen on maamme meidän.

Laki Mooseksen lie laki teidän.

Tiedätte vain: "Hammas hampahasta!"

Ette tiedä mitään suuremmasta.

Ette ymmärrä te ylhäisyyttä,

ette lemmettyyttä, leivättyyttä,

ette elon mahlanmaksajia,

polun pitkän jalan-jaksajia.

Tyyntä tehden hengen, ruumiin työtä

järky emme ajan myrskyin myötä,

mutta meissä ajan aatos säilyy ,

vaikka yllämme yön varjot häilyy.

10.8.1921

Runo painettiin kaksi päivää myöhemmin Suomen Sosialidemokraattiin. Leinon kannanotto amnestiakysymykseen herätti suurta huomiota tuona aikana.