Eino Leinon runoja

Kajaanin tyttökoululaisia. Eturivissä oikealla Eino Leinon varhaisin ihastus Linnea Granberg. Tyttökoulun IV luokka. Seisomassa vas. Ester Hartman, Maria Sergejeff, Agnes Sivonen. Istumassa vas. Ida Alina Leinonen, Ida Mustonen (Einon serkku), Linnea Granberg (Einon ensimmäinen ihastus).

Tässä iässä Eino Leino kirjoitti varhaiset runonsa.

Varhainen lempi

Epäilevä

Ainiaan lempeni

olet omaava

sä täytät syömmeni,

neito ihana.

En tiedä, saanenko

lempeäsi sun,

vai yksipuolinenko

lemp´ on raukan mun.

Joululomalla 1887-88

Ensimmäisenä kouluvuotenaan 1887-88 Kajaanin alkeiskoulussa Eino ihastui apteekkari Gustav Granbergin tyttäreen Linneaan, joka oli Einoa vanhempi tyttökoululainen. Ihastus inspiroi joululomalla Einon kirjoittamaan runon, jota hän myöhemmin nimitti ensimmäiseksi runokokeeksi.

Turhaan

Mä lempee koitan tukahuttaa

min raukka vainen voin,

mut siten sinne hehkuvaa

mä tulta yhä loin.

Sill´ kaksi silmää sinervää

sen saapi hehkumaan,

juur´ koska lemmen liekkiä

mä koetan sammuttaa.

Mä koetan muuta aatella –

kaikk´ on turhaa vaan.

Ja koetan häntä kartella,

katsettaan hehkuvaa.

1888-89

Einon varhaiskypsyys sai hänet pohtimaan omia lemmentunteitaan. Ensirakkaus ruokki hänen runoilijainspiraatiotaan. Runo sisältää salaisia tunnustuksia.

Kummallista

Mä tuota ensin kummeksuin:

mi onkaan rinnassain?

Sen tunteissani ihastuin:

ma lemmen sinne sain.

Mit´ ompi tää? mä kummeksuin.

Ei kai viel´ rakkaus

mull´ sentään ole? Kauhistuin:

täss´ oisko loihtimus?

Siin´ loihtuu kyllä piilikin,

sen juuri huomasin.

Nyt tunnustaapi Siirikin

ett´ turvas taikoihin.

Mut taikoinaan tok käytti vaan

hän silmää sinervää,

noit` tulisia suukkojaan,

sydäntään sykkivää.

1890, 12 vuotiaana

Eino Leinon varhaisrunot, Mäntykustannus 2012 (toim. Esko Piippo)