"Tunne itsesi"

Kuin houkkio hulluja hourehiaan

yhä hautovi, toivoo vain,

kuin hulttio koirakin ruokkijataan

läpi etsivi maailmain –

niin aatetta elämän etsinyt oon,

kunis koito jo kyllästyin,

niin juossut mä toisien jälkiä oon,

kunis vihdoin mä hengästyin.

Jään yksin – ja sieluni sirpalehet

taas vankaksi tammeks saan,

min latvassa vuossadan hegettäret

nyt soittavi soitintaan;

mut pohjalta sieluni löydän mä sen,

mitä muualta turhaan hain:

elon-aate ja hengetär kaikkeuden

oli kätkössä rinnassain.

Kuin narri mä haavetta hapuilin,

oman aarteeni unhottain

kera varjoni vauhkona kilpailin;

sisällystäni sieltä mä hain,

mikä outoa, onttoa kuorta on vaan,

jo kuinkakin pettävä lie –

niin, ystävä, onnehen korkeimpaan

oman sielusi tutkimus vie.

Koko luonto sun täytyvi yllättää,

tuhatkarvainen kaikkeus on;

vaanm muita sä kuin voit ymmärtää,

oma itseys outo jos on?

Siis syöpyös sielusi rikkauteen,

oma pohjasi sieltä sä luo,

elontarkoitus, kätketty kaikkeuteen,

oma henkesi helmasta tuo!