Syksyllä

Jo läksi kesä kukkineen,

Pois lensi linnut lauluineen,

Syys synkkä saapui pohjolaan

Ja taittoi kukat, jääti maan.

Kun astun metsäpolkua,

on poissa riemu rattoisa,

Ja lehti eloon väsynyt,

Käy kuolon ikiuneen nyt.

Niin unelmani armahat

Kuin kesän kukat kuihtuivat

Ja lehtisistä toiveitten

Pois riisti syksy viimeisen.

Runon alkuperästä ei ole tietoa. Runo on tallennettu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjallisuusarkistossa Kasimir Leinon kansiossa. Runon alla nimimerkki Anto.