Sun omaks tahdon

Sun omaks tahdon, mustakulma tyttö,

jok´ kannat päässäs tummaa seppelettä,

sun omaks tahdon ja sun silmäis kuilut

ja sielus syvyydet mä nähdä tahdon.

Ma tunnen tuoksus, missä kulkenen,

mä nään sun kasvos, minne katsonen,

ja janossain kun juon mä lähdevettä,

m un on kuin huuliltasi joisin mettä,

sä metsän keiju, tyttö mustakulma,

jok´ kannat päässäs tummaa seppelettä.

Myös niemen koivahaista kuunnellessa

ja vyötäs norjaa siinä haavellessa

ma sua aatteissa jo syleilen;

kun tuuli lehtiä taas liekuttaapi,

sun äänes kahinankin kohta saapi,

ja järven aaltosetkin kertoo sen:

sa olet mun ja minä aina sun –

se kaikuu korviin, syöpyy sieluhun!

Nyt vienyt järjen oot ja sy´ämen multa,

siis ota kaikki, oma rakas kulta!