Nukkuvalle tytölle vuoristossa

Niin puhtaana tuossa sä uinahdat,

Kevät-nuortean vartalon oi´ennat

Ävärrikkaalle nurmikollen;

On hengitys helppo ja hiljainen

Ja kasvosi ilmeon rauhainen

Lie huokea noin sun ollen.

Tuoss´ allasi nurmikko nurtea on,

Hete vieressä kirkas ja tahraton,

Kevät-taivonen päälläs päilyy.

Yläilmassa leivonen lauluksi lyö,

On kaukana kaiho ja loittona yö –

Kai täällä sun henkes säilyy.

Kai säilyy myrkyltä maailman

Tuo kukkanen kentällä taivahan

Niin tuoksuvan tuores, hento.

Elon synkeät synnit ja murheet sen

Urat uurtais otsahan impyisen,

Joka noille on vieras vento.

Nuku lapsonen nurmella keväimen,

Puron varrella puhtahan lähtehen,

Nuku kukkain keskellä aina.

Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy,

Kylän ruokottuus ei näy,

Kylän raskahat ilmat ei paina.

Kunis häipyvi surkea siivottuus,

Kunis k oittavi puhdassa päivyt uus,

Sinis nukkuos piilossa täällä!

Kera tuoksuvan kentän ja keväimen,

Kera kukkien lähtehen ja leivosten,

Sinut tapaaki vain maan päällä.

Sua onnessa tuossa en häiritseis,

Vaikk´ katsees kylläkin murheeni veis –

Pyhän, puhtaanhan uinuthan unta.

Ihastella munkainoutta sentään suo,

Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo –

Sydän lie myös valkeempi lunta.

Ihasteltua hetkisen, kunnes sun

On syöpynyt piirteesi mieleeni mun,

Pois loittonen kiertäen kaarteen;

Taas tultua myrskyhyn, maailmaan,

Minä kummana kaikille kertoa saan,

Ylimaat min kätkevi aarteen.

Nuku lapsonen, helmassa vuoriston,

Kevyt huokua syyttömän rinnan on 

Kevät-taivonen päälläs päilyy.

Yläilmassa leivonen lauluks lyö –

Onkaukana kaihon ja synnin yö –

Kai täällä sun henkes säilyy.

Herz´ n vuoristossa elok. 1889

Kasimir Leino

Päivälehti 13.12.1880