Valtionhoitajan kynäehdokas

Leino ja Mannerheim tapasivat toisensa tiettävästi ainakin kerran. Kun Mannerheim oli nimitetty valtionhoitajaksi joulukuussa 1918, hän järjesti muutaman kerran linnaan kutsuja maamme kulttuurielämän edustajille. Akseli Gallen-Kallela toimi Mannerheimin adjutanttina, ja hänen kauttaan Leinokin sai kutsun tällaiseen tilaisuuteen, jossa hän tahtomattaan tuli syyllistyneeksi melkoiseen etikettivirheeseen. Leino oli tapansa mukaan syventynyt vilkkaaseen keskusteluun lähinaapurinsa kanssa eikä huomannut nostaa lasiaan, kun isäntä kohotti vieraiden maljan. Kenraali Hannes Ignatius huomautti myrkyllisesti korkealla äänellä:

- Miksi herra runoilija ei suvaitse vastata valtionhoitajan maljaan?

Tilanne oli piinallinen. Leino viittasi nopeasti lasiinsa, joka oli onneksi tyhjä ja sanoi:

- Minä jo tulin maistaneeksi. En toki voi nostaa tyhjää lasia valtionhoitajalle.

Muiden odottaessa Leinon lasi täytettiin ja maljat juotiin. Liekö tuo välikohtaus sitten ollut syynä siihen, että Leinoa ei enää kutsuttu linnaan toista kertaa.

- Minusta kun piti tulla valtionhoitajan kynä, valitti Leino myöhemmin leikillisesti tapahtunutta. - Ilmeisesti tapani ja tottumukseni eivät olleet hovikelpoiset.

Vaikka Leinon vierailu Mannerheimin hovissa jäi lyhyeksi, Leino arvosti Mannerheimia. Kun Otava julkaisi vuonna 1924 korupainoksen Helkavirsistä, lähetti Leino numeroidun kappaleen Mannerheimille.