Kesällä 1924 Leino teki Elämäni kuvakirjaa varten muistelumatkan kotiseudulleen. Kun hän palasi matkalta, hän asettui Onnelan lähinaapuriin Syvärannan lepokotiin. Hän sai kauniin ja tilavan huoneen pohjakerroksesta, aivan pääoven vierestä. Lepokotia piti Juureva-niminen pariskunta, joilla oli neitoikäinen tytär. Leino tunsi pitkin talvea kaipuuta Kajaaniin ja mielessä väikkyi unelma Vimpelinlammen runomökistä. Ilmeisesti Leino kuitenkin unohti edellisen kesäisen suunnitelmansa, koska alkoi puuhata runoilijakotia Syvälahteen.. Juurevat yllyttivät ja alkoivat kerätä rahaakin tarkoitusta varten. Juurevien piti kerätä Leinon avulla lahjoituksia ja saada vielä 10 000 mk laina, jolloin rakennus olisi voitu ostaa insinööri Ignatiukselta. Suunnitelmat olivat kuitenkin epämääräisiä eivätkä ne edenneet. Näytti siltä, että Leino oli joutua myös tyttären pauloihin. Tytär oli kaunis, pellavatukkainen nuori neito. Tytär suhtautui pelonsekaisella kunnioituksella Leinoon. Vanhemmilla ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan. Lopulta Leino tajusi mihin häntä oltiin viemässä: kahleisiin. Hankkeet kariutuivat. Niinpä Leino muutti lukkari Sointeen luokse Iloniemeen marraskuun viimeisenä päivänä.
