Leinolla oli tapana viettää kesänsä maalla jonkun tuttavan luona. Vuosisadan alussa, vuosina 1900 ja 1901 Leino vietti kesänsä Parikkalassa Simpelejärven rannalla sijaitsevassa Kukonkannan laajoilla tiluksilla sijaitsevassa mökissä. Täällä hän kirjoitti Simo Hurttaa ja näytelmää Sota valosta.Tilan omistajilla Emilia ja Julius Fagerlundilla ei ollut omia lapsia, mutta ottolapsia kylläkin. Yksi heistä oli Leinon opiskelutoveri Hämeenlinnan ajoilta, Yrjö Fagerlund. Talo suosi taiteilijoita. Eino ja Yrjö olivat olleet asuntotovereita. Leino sai käyttöönsä idyllisen pikkuasumuksen järven rannalta. Ikkunasta avautui huikaisevan kaunis näkymä järvelle. Mökkiä sanottiin Huvitukseksi. Leinolla kävi Huvituksessa vieraita. Kerrotaan, että Leino ohjaili heinikkoista polkua pitkin vieraitaan mökin läheiselle lähteelle, jonka haltijalle hän kehotti vieraita heittämään rahaa, mitä enemmän, sen parempi uhraajan onnen kohentumiselle. Leinon neuvoa vieraat kuulivatkin ja heittivät lanttejaan mies mieheltä. Vieraiden lähdön jälkeen nähtiin Leinon kävelevän lähteelle haavi kädessä. Lähteen haltija sai luovuttaa saaliinsa Leinon haaviin, kun hän kauhoi puhtaaksi lähteen hiekkapohjan.
