Säästöfilosofiaa

Kesällä 1921 Leino jäi kesäksi asumaan Suitsin omistamaan asuntoon  Liisankadun 27:ään. Huoneiston kesävartijaksi rouva Aino Suits  sai Sofie Rösgrenin, hyvin originellin vanhan neidin, joka elätti itseään pitsinvirkkuulla, sillä hän tarvitsi uskomattoman vähän elääkseen. Hän oli ilmiömäisen siisti, ja huoneistot, joita hän huolsi, olivat aina loistokunnossa. Hän osoittautui ankaraksi Leinoa kohtaan, mutta heltyi, kun Leino makasi päiväkausia sairaana. Kun rouva Suits palasi elokuussa Tartosta, Leinon huoltaja sanoi Ainolle:

- Kylläpä herra Leino rakastaa puuroja. Kun keitin kerran kattilan täyden riisipuuroa ja kysyin häneltä, eikö hänkin vähän tahtoisi, niin hän oli niin nälistynyt, että siihen meni koko keitos. Eihän se kumma, kun hän makasi monta päivää syömättä.

Kun Aino Suits otti asian puheeksi Leinon kanssa, Leino selitti:

-Katsos, sillä tavalla minä taas saan järjestykseen sotkuiset raha-asiani.

- Syömättä?

- Kun olen tuhlannut ja rahat ovat menneet, niin sitten minä säästän.

Ja Leino oli melkein ylpeä keksimästään menetelmästä. Tässäkin asiassa Eino Leino heilui kahden äärimmäisyyden välillä: tuottaa ilo muille ja itselleen tuhlaamalla ja sen jälkeen nähdä nälkää.