Rauniolla

Lauri Malmberg kävi usein Tuusulan suojeluskuntien päällystökoulussa luennoimassa, ja Leino ja Myrkky pistäytyivät siellä tämän tästä pelaamassa sakkia ja saunomassa. Täällä Leino tutustui sisar Dagmar Ruiniin, suojeluskuntien yliesikunnan lääkintäohjaajaan, joka kävi koululla pitämässä kursseja lääkintäaliupseereille ja sairaankantajille.

Leino oli ihastunut sanavalmiiseen neiti Ruiniin, jota hän kutsui Edith Joutsenkaulaksi. (Edith Joutsenkaula oli Englannin kuninkaan Harald Godvininpojan puoliso. Hän menetti miehensä v. 1066 Vilhelm Valloittajaa vastaan käydyssä Hastingsin taistelussa. Etsiessään kaatuneen puolisonsa ruumista taistelukentältä Edith Joutsenkaula tunnisti sen eräänä lemmenyönä puremansa haavan arvesta.) Neiti Ruin oli Onnelan juhlien itseoikeutettu vieras, ja Leino olisi tahtonut hänen viereensä istumaan. Kävi kuitenkin niin, että Daggu työnsi Myrkyn Leinon ja itsensä väliin. Ilta kului vilkkaan keskustelun merkeissä. Neiti Ruin ja Leino pitivät yhdessä lystiä Myrkyn kustannuksella.

- Tohtori ei lainkaan ymmärrä, mikä suuri kunnia häntä on kohdannut kun hän saa istua runoilijan ja minun välissä, kiusoitteli neiti Ruin.

- Vacker sådan ära, få sitta mellan två ruiner! Myrkky vastasi. -(Todella suuri kunnia saada istua kahden ruinin - raunion välissä!)

Myrkyn vastaus oli ilkeä Leinoa kohtaan, mutta tämä ei siitä pahastunut. Leino todellakin näytti rauniolta istuessaan siinä hidasliikkeisenä, tukka harmaantuneena ja kasvot uurteisina. Hän oli vasta 45-vuotias ja kuitenkin jo vanha mies. Leinosta saattoi nähdä, että hän oli viettänyt riemukasta elämää "polttaen kynttiläänsä yhtaikaa kummastakin päästä" niin kuin hän itse sanoi. Tuusulassa Leino välitti ulkonäöstään, vaatetuksestaan ja terveydestään vuosi vuodelta vähemmän. Niin täysihoidossa kuin asuikin, hän korvasi usein ateriansa Työmies - savukkeilla, joita sai rajattomasti tehtailija A. K. Christidesiltä.

Ne ovat niin ruokaisia, Leino puolusteli, kun Myrkky häntä joskus siitä moitti.