Pöytäjuoma Ainolassa

Taidemaalari Antti Favén, joka maalasi Sibeliuksesta muotokuvia, oli käymässä Ainolassa  joulukuussa 1923. Yllättäen ilmestyi myös Eino Leino sinne. Sibelius ilahtui vierailusta ja tahtoi tarjota Leinolle jotakin hyvää. Eletään kieltolain aikaa, mutta Sibelius on saanut hankituksi jostakin ruotsalaista akvaviittia – O.P. –merkkiä nimeltään. Sibelius otti Favénin syrjään ja kysyi uskaltaisiko tarjota ryypyn Leinolle, vaikka pelkäsi hänen siitä jatkavan. No, eihän yksi ryyppy sentään saisi mitään pahaa aikaan, tuumi Favén.

Istuttiin pöytään, kolme taiteilijaa ja Aino Sibelius. Sibelius avasi pullon, kaatoi snapsit kaikille, kilistettiin ja juotiin malja. Sitten Sibelius painoi mielenosoituksellisesti korkin syvälle pullon suuhun.

Keskustelut pöydässä jatkuivat. Eino Leino keskusteli rouva Sibeliuksen kanssa. Yhtäkkiä kesken puheen Leinon käsi taskuvarkaan käden tavoin työntyi omaan liivintaskuun. Hän otti sieltä pienen pullon, kaatoi omaan lasiinsa helmeilevää juomaa, sulki pullon ja sujautti putelin takaisin taskuunsa. Ikään kuin huomaamatta se tapahtui. Hetken kuluttua uusiutui sama temppu – huomaamatta keskustelun jatkuessa rouva Sibeliuksen kanssa. Seuraavan kerran hän täytti lasin toisesta liivintaskusta. Koko ajan hän puhui seurueen kanssa, mutta erityisesti rouvaa kohtaan hän osoitti suurta kohteliaisuutta. Kun taiteilijat luulivat Leinon pullovaraston jo loppuneen, hän veikin heidän hämmästyksekseen käden takataskuun. Sieltä ilmestyi uusi pullo, mutta seurustelu jatkui.

Ei auttanut kuin Favénin todeta: Sellainen oli Eino Leino – läpikotaisin diskreetti ja herkkätunteinen herra, joka ei silti lainkaan tinkinyt omasta persoonallisuudestaan.