Pakomatkalla

Hanna Leino kävi kevätkesällä 1925 aviomiehensä luona Onnelassa, ja tämä epätoivoinen vierailu hämmensi entisestäänkin Leinon levotonta mieltä. Myrkky oli  Malan kanssa päällystökoululla saunomassa, kun Leino törmäsi tuohtuneena sisään.

- Pelastakaa minut, veli-hyvät!

- Mikä nyt hätä?

- Vaimoni Hanna on tullut Onnelaan, tahtoo asettua kanssani asumaan. Hän ei suostu lähtemään pois, enkä minä uskalla palata takaisin niin kauan kuin hän on siellä.

Kun muutakaan neuvoa eivät Miekka ja Myrkky keksineet, Leino jäi heidän kanssaan piiloon savusaunaan. Hän kertoi yrittäneensä monin tavoin taivutella rouvaansa lähtemään pois. Olipa hän sanonut, että yhteiselämän seurauksena heistä molemmista tulisi hulluja, jos he pysyisivät erillään kenties ainakin toinen voisi säilyttää järkensä.

Illan kuluessa rouva Hasselriis – Möller, emännöitsijä,  sai Hanna Leinon palaamaan takaisin kaupunkiin, ja palvelijatar riensi Onnelasta kertomaan kaveruksille tämän uutisen. Leinon mieli keveni, hän ylisti rouva Mölleriä ja lahjoitti tälle kiitokseksi arvokkaan teoksen, Fellmanin Lapin-kirjan, omistuskirjoituksellaan varustettuna.

Teko oli sitäkin merkittävämpi, kun Leino ei muutenkaan pitänyt Hassellriis-Mölleristä (Riisgryynistä),  niin kuin ei pitänyt kenestäkään huolehtivasta ja holhoavasta naisesta.