Päivölän klubi

Päivölän Kunnallisklubi oli nuorsuomalaisten sanomalehtimiesten kantapaikka. Se sijaitsi puolueen omistaman talon kivisessä piharakennuksessa, Kasarminkatu 23:ssa, kolmannessa kerroksessa. Klubi kokoontui lauantaisin. L.Onervan mukaan Päivölän klubilla kokoontui ”monenlaisia valtiollisten utopiojen elähdyttämiä henkilöitä, nuoria tiedemiehiä, ylioppilaita, taiteilijoita, lääkäreitä, sanomalehtimiehiä, kuvittelijoita ja haihattelijoitakin, yleensä intensiivisesti elävää ja poliittisesti valveutunutta väkeä. Tässä Suomen itsenäisyyttä valmistelevassa ja kansankohtaloita pohtivassa ilmakehässä on Leino kuin kala vedessä. Hän innostuu ja innostaa.”

Vuosina 1914-1915 Leinon seurassa nähtiin noihin aikoihin Aarni Kouta, Eino Voionmaa, Väinö Päiviö ja Vihtori Kosonen. Seura oli lennokasta, mutta noihin aikoihin Leino kärsi sisäisestä masennuksesta ja ryyppäsi tavanomaista enemmän. Ihmeteltiin milloin Leino teki kirjallisia töitä. Tuohon aikoihin Leino menetti ulkoista kuosiaan ja vanheni muutamassa vuodessa huomattavan paljon.

Väinö F. Linden meni kerran syksyllä 1915 tapaamaan Sulo-Weikko Pekkolaa Päivölä-klubille. Der Pecka, kuten häntä kutsuttiin, oli Saksasta jääkärikoulutuksesta palannut uusien jääkärien värvääjä. Lindén tapasikin klubilla Eino Leinon ja Väinö Salmisen, joita koulutuksen saanut Pekkola oli ryhtynyt äkseeraamaan. Leino oli tunnetusti kömpelöhkö ja jäykkäjalkainen. Leinon piti potkaista seinään merkittyyn korkeusmittaan. Tämän vuoksi hänen täytyi laskeutua kyykkyyn, kohota ylös ja potkaista mahdollisimman korkealle. Heti ensi yrittämällä Leino lensi selälleen, satutti päänsä ja manasi Pekan järjestämän sotaharjoituksen. Leino ymmärsi, että harjoitus oli köntyksille pilkantekoa. Sitten Pekka järjesti Lindénille, Salmiselle ja Leinolle näytöksen, josta Lindén kertoo:

”Tuli Pekan vuoro esiintyä ja se kävikin eri vauhdilla - hieman viinankin voimalla. Kivääriotteet, ”griffit”, hän teki pitkävartisella lattiaharjalla niin että nivelet naksahtelivat ja rinta kumisi. Välillä hän otti syöksyn ja painui maahan, ”hingeerasi” niin että tuolit ja pöydät paiskautuivat seinille tai sinkoutuivat ylösalaisin.” Siitä syntyi koko seurueelle hauskaa, kun suomalainen sotilas oli näyttänyt kuntoisuutensa. Leino katsoi, että Pekkolassa oli säilynyt oikea hakkapeliittain henki. Seuraavana päivänä Pekkola hävisi Helsingistä omille teilleen.