Outo vieruskaveri

Leinon ja Myrkyn rattoisa ilta kääntyi aamuksi ja kaverit löysivät itsensä kadulta Gambrinin edessä. Muut olivat poistuneet kuka minnekin. Kun Leino asui Kauniaisissa ja Myrkky Hyrylässä, ei kaveruksilla kummallakaan ollut majapalkkaa kaupungissa.

- Mihin nyt mennään? Leino kysyi.

Kaikki "juoppojunatkin" olivat aikaa sitten menneet. Ei auttanut muu kuin hankkia ajuri. Myrkky ei sanonut minne ajettaisiin. Komenteli vain ajuria kääntymään milloin oikealle, milloin vasemmalle.

- Mihin sinä minua viet? Leino ihmetteli. - Et kai vaan tyttöjen luo?

- Ei kuulu tapoihin, vastasi Myrkky. - Nyt mennäänkin poikien luo. Vien sinut sotaväkeen ja teen sinusta rekryytin.

Sairastuvalla Fredrikinkadun kasarmeilla oli kolme potilashuonetta, joista yksi oli päivällä ollut tyhjä. Kaverit ajoittuivat sinne. Myrkky herätti päivystäjän, joka valmisti voileipiä ja teetä. Myrkky ja Muste istuivat takkatulen ääressä ja nauttivat talon antimia. Kello kolmen maissa he menivät levolle. Sitä ennen laati Myrkky rekryytti Eino Leinosta lääkärintarkastuskortin, mittasi ja punnitsi hänet. Pituutta oli 170 cm, painoa 82 kg ja laajin rinnanympärysmitta sisäänhengityksen jälkeen oli 96 cm.

Päivystävä lääkintäaliupseeri tuli herättämään Myrkyn aamulla kello kuudelta. Tallissa oli tapahtunut paha onnettomuus: hevonen oli päässyt potkaisemaan muuatta tykkimiestä suoraan kasvoihin, niin että tältä olivat poski ja otsakulma repeytyneet auki. Myrkky ompeli haavan kiinni, sitoi pään ja määräsi miehen sairaslepoon. Sitten Myrkyn oli jo kiirehdittävä junaan ehtiäkseen Hyrylään aamuvastaanotolle. Poika pantiin tyhjäksi jääneeseen Myrkyn vuoteeseen. Leino kuorsasi herkeämättä.

- Vedä vain peitettä yli pään, kehotin. - Älä vastaa mitään, jos tuo viereinen kaveri yrittää aamulla puhua. Ole vain nukkuvinasi sikeästi, opasti Myrkky tykkimiestä.

Leino oli nukkunut myöhään aamupäivään ja ryhtynyt lopulta herättelemään huonetoveriaan, jota luuli Myrkyksi. Yllättäen ilmestyikin näkyviin oudon nuorukaisen siteessä oleva pää.

- Missä minä olen? oli Leino kauhuissaan kysynyt.

-Kirurgissa, oli poika vastannut.

Leino parka luuli olleensa "pitkässä tunnelissa".

- Kuinka tänne on jouduttu?

- Sinusta en tiedä. Minua ainakin lyötiin yöllä päähän, oli tykkimies vastannut.

Leino oli huvittunut, kun kuje selvisi hänelle. Hän oli saanut sairastuvalla aamiaisen, kirjoittanut kiitokseksi runon, jossa ylisti kuinka hyvin ”kruunu pitää huolen pojistaan" ja poistunut virkkuna.