Oi muistatko vielä sen virren

Oskari Merikanto ja Eino kävelivät ”hiukan pätkässä” Vanhan hautausmaan kappelin kohdalla. Siellä oli hautaus menossa. Jollekin vainajalle soitettiin ”Sun haltuus rakas isäni”. Leino sanoi Merikannolle: ”Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin.” ”Juu”, sanoi Merikanto. Herrat keskustelivat ja jatkoivat matkaa.  Lähipäivinä sen jälkeen Leino kirjoitti sanat runoonsa yhden säkeistön) ja Merikanto sävelsi siihen pohjasäveleksi virren, jonka he olivat kappelista kuulleet, ja teki myös melodian runoon.

Oskari Lönnbohmin tytär Annikki Lappalainen muisteli tämän virren synnystä. Eino Leino kertonut Elin-siskolleen: ”Kirjoitin sen runon silloin kun synnin yö oli ympärilläni ja olin depressiotilassa.”

Jatkon virteen kirjoitti Juho Railio, joka oli konelatojana, faktorina Suomal. Kirj. Kirjapaino Oy:ssä. Hän oli ollut kova juomari, mutta oli joutunut vuonna 1900 onnettomuuteen, jossa kolme miestä hukkui juhannuksena ja hän pelastui. ”Kuin olisin päässyt tulisesta pätsistä.” Railio kääntyi uskoon ja kirjoitti runoja. Hän painatti jatkosäkeet 1909-1910. Hän kuoli syksyllä 1926.