Eero Alpi edusti Hämeenlinnalaista kustannusosakeyhtiötä. Kerran käydessään Helsingissä Leino mainitsi hänelle valmistelevansa uutta romaania, jonka aihe oli venäläisistä oloista. Alpissa aihe herätti uteliaisuutta. Leino arveli saavansa romaaninsa valmiiksi parin viikon päästä. Palattuaan Hämeenlinnan Alpi sai tuuman esittää Leinolle kirjeellä, että Leino tarjoaisi romaania ”maaseudulla” olevalle kustannusliikkeelle, jossa hän työskenteli ”kirjallisena apumiehenä”. Hetkosen perästä saapui runoilijalta sähkösanoma: ”Saavun sinne huomenna päivällä.” Alpi tiesi, ettei Leino kauan miettinyt ”äfääriasioita”.
Seuraavana päivänä Leino saapui mukanaan helsinkiläinen sanomalehtimies. Leino vaati romaanin kustannuspäätöstä heti, hän oli nimittäin kirjoittanut edellisenä yönä viimeisen sivun. Alpi taas ei ollut valmis lukemaan käsikirjoitusta heti. Mutta Leino vain tiukkasi:
-Nyt tai ei ollenkaan – minä luen sen sinulle.
Mikään ei auttanut, oli mentävä Hämeenlinnan teatteriravintolan pianohuoneeseen. Ja siellä Leino luki ja luki venäläisromaaninsa päästä päähän. Kahvi hörpättiin välillä voin ja ranskanpullan kanssa. Alpi ja sanomalehtimies vajosivat pehmeisiin nojatuoleihinsa.
Vielä samana päivänä allekirjoitettiin sopimus, jolla aloitettiin ”Zaidan” painatus. Tosin Leino muutti kirjan nimen samaisella reissulla ”Seikkailijattareksi”.