Lyttin näköinen

Leino itse kertoi L. Onervalle erään lapsuudenmuistonsa:

”En mahtanut olla kovin vanha silloin, kun salin ison peilin edessä seisoin ja kumartelin, tarkastelin ja tutkiskelin itseäni. – Joku vanhemmista sisaristani oli kulkenut ohitse ja kysynyt:

- Onko Eino mielestään kaunis?

- Ei Eino ole kaunis, olin päätä pudistaen vastannut?

- Onko Eino mielestään ruma? Oli vanhempi sisareni jälleen kysynyt minulta.

- Ei Eino ole ruma, oli kuulunut vastaukseksi.

- Mikä Eino sitten on? kysyttiin jälleen.

- Eino on lyttin näköinen, olin minä virkahtanut."