Leino härkänä

Eino Leino ystävystyi jo pariisilaistuneen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin kanssa. Ville oli lokakuussa 1912 ajelemassa autolla Leppävaarassa, jossa hän tapasi kuvanveistäjä Viivi Paarmion.  Viivi Paarmio oli nimittäin rakennuttamassa huvilaa suurten koivujen ja kuusten keskelle.  Kun yksinäinen nainen rakensi seitsemän huoneen huvilaa, sai Ville Vallgren idean pyytää päästä täyshoitolaiseksi huvilaan. Niinpä Ville Vallgren muutti huvilaan 23.2.1913 suoraan Pariisista. Oli kauhea tuisku eikä Vallgren ollut nähnyt oikeaa talvea 37 vuoteen.

Runoilija Eino Leinolla ja leppävaaralaisella naapurilla Mikko Slöörillä oli tapana viettää juhannusaattoa uudella huvilalla. Kokko sytytettiin hiekkakäytävälle portaiden eteen ja sitten tanssittiin espanjalaisia tansseja. Ville Vallgren pukeutuu rouva Paarmion valkeaan leninkiin, panee suunnattomasti kukkia suureen keltaiseen olkihattuun, harson kasvoilleen, niin ettei kukaan voi uskoa, että Ville Vallgren siinä espanjatar on.

Eräänä juhannuksena leikitään härkätaistelua. Koska härän esittäjää on vaikea saada, se on arvottava. Arpa lankeaa Eino Leinolle. Vapaaherra Emil Cedercreutz on toteadori, Mikko Slöör ja Ville Vallgren pikadoreja. Härkätaistelusta tulee sen kaltainen kuin Ville Vallgrenin muistista voi muistaa härkätaistelun Espanjassa olleen.  Rouva Paarmio, hänen tyttärensä ystävättärineen ja hänen veljensä olivat yleisönä. Kaikilla oli suunnattoman hauskaa.