Leino alkeiskoululaisena

ALKEISKOULULAINEN

Perheemme oli kanssakäymisessä Lönnbohmien kanssa. Eino Lönnbohm asui Kajaanissa alkeiskoulua vv. 1887-89 käydessään isäni [C. G.Berghin] sivuliikkeen hoitajattaren, serkkunsa Emmi Mustosen (sittemmin naimisissa kauppias Konsta Piipposen kanssa) luona. Silloin tulimme seurustelleeksi keskenämme. Olin häntä vajaan vuoden nuorempi. Eino kävi minun ja veljeni pyynnöstä usein meillä kotona kertomassa satuja, joita hänellä oli loppumaton varasto. Hänellä oli tapana sanoa:

- Jos annatte taas nauriita niin paljon kuin jaksan syödä, tulen mielelläni.

Hän istui pienessä kamarissamme pöytäkaapin päällä ikkunan edessä, nauriskiulu lattialla ja peltinen pesuvati kuoria varten vieressään, ja jältti nauriin toisensa perästä. Ja koputellen kantapäillään pöytäkaapin ovea hän kertoi meille Eero Salmelaisen Suomen kansan satuja ja tarinoita, Tuhannen ja yhden yön satuja ja milloin mitäkin. Niiden joukossa oli myös kummitusjuttuja, kotitalon rengeiltä ja piioilta kuultuja sekä kirjoista omaksuttuja.

Emmi Mustonen olikin monesti harmissaan, kun Eino ei lukemiselta tahtonut malttaa syödäkään, vaan katse lautasen takaisessa kirjassa pisteli summamutikassa lusikalla velliä suuhunsa. Kun häntä tästä moitittiin tai kun Emmin nuoremmat siskot Hilda ja Ida ryhtyivät lukemaan sattumalta löytämiään Einon runonpätkiä, Eino suuttui ja murjotti pitkän aikaa. Joskus hän vieläpä piiloutui tallin ylisille, josta hänet maaniteltiin laskeutumaan alas. Hän leppyi vain siirappivoileivän avulla, joka oli sen ajan harvoja makeita herkkuja.

Einon silloiset rakastumiset lienevät olleet varsin platonista laatua, koskapa hän kuuluu aina poistuneen seurasta, kun nuoria tyttöjä tuli joukkoon.

Isidor Wuori

Kirjassa Aarre M. Peltonen ”Eino Leino aikalaistensa silmin, lähikuvia, muistelmia, haastatteluja”, Otava 1958