Kerran Hövelössä sisarukset Elin ja Eino Ida-serkku avustajanaan ryhtyivät tutkimaan pappa Lönnbohmin uutta kultakelloa. Tutkiminen tehtiin perusteellisesti. Kello purkautui alkutekijöihinsä. Nuoret tutkijanalut eivät sitä kuitenkaan osanneet enää koota. Siitäkös hätä syntyi. Niinpä täytyi lähettää renki Kajaaniin kellonkappaleet mukanaan. Hänelle annettiin mukaan määräys, että kello on tuotava ehyenä ja käyvänä takaisin. Tulihan kello takaisin, mutta…
- Se oli varmaan ainoa kerta kun näin Lönnbohmin vihaisena. Hän oli ihan musta naamaltaan ja meitä pelotti, mutta siitäpähän vain lauhtui ilman pahempaa, muisteli myöhemmin Ida Nurmela.
Sen harvan kerran, kun setä tosissaan suuttui, hän kirosi sanomalla ”munahapenii”. Se oli hänen kirouksensa.
(Irma Andersin Ida Nurmelan haastattelu)