Heinäkuun lopussa 1914 Leino tuli kesävieraaksi Hella ja Sulo Wuolijoen huvilalle Luopioisten Kukkialle. Kukkian kesässä Leino tutustui yhdeksälläkymmenellä olevaan Pennaan, joka oli Sulo Wuolijoen kotitalon renki, mutta oli Kukkialla saunanlämmittäjänä ja kalastajana.
- Uskokaa minua tai olkaa uskomatta, mutta tämä tietää varmasti jotakin, - vakuutteli Penna Sulolle.
Ensin tuli Kukkialle Eino Leino ja sitten syttyi ensimmäinen maailmansota. Juuri sinä päivänä, kun Kukkialle tuli tieto ensimmäisestä maailmansodasta, oli kukkialaisilla mieliala mitä rauhallisin ja herttaisin. Eino Leino lähti rannasta meloskelemaan heratyynelle järvenpinnalle naljaillen lähtiessään Pennan kanssa, joka ei koskaan jäänyt vastausta velkaa.
- No Penna - tiedusteli Leino, - mihinkä päin minä nyt suuntaisin kulkuni, että näkisin uusia maisemia.
- Melo tuota Haikan kärkeä kohti, opasteli Penna ilkikurisesti, - siellä on hiljattain ripille päässyt likkakin, saat vaikka siltä pusun.
- Mistäs Penna sen tietää? –naureskeli Leino.
- Noo, vastasi Penna ykskantaan. – Joos hän äiteensä on tullut, niin vissiin antaa, joos isäänsä on tullut, niin vielä pyytääkin.
- Penna on suuri filosofi, -huuteli Leino hyväntuulisena.